|
|
Laulamisen
harrastaminen ja opiskelu tuo - ehkei nyt aivan päivittäin mutta - viikoittain tai kuukausittain uusia oivalluksia. Ja onnekseni minulla on myös ollut tilaisuus kohdata ja kuunnella ihmisiä,
jotka ovat paneutuneet laulamisen taitoon. tämän sivun sisältösisäänhengitys vatsa pudottamalla ilmapatsaan liikkeet hengitettäessä
laulajan asento
animaatio 6.
hengitysmekanismi, palkeetOheinen animaatio kuvaa minulle oivalluksen tuottanutta selitystä hengitystekniikasta. Tämä ei ole kuvaus täydellisestä hengitystekniikasta, mutta sisältää ajatuksen. animaatio 1. Kuvassa "palkeiden" kahvat ovat alhaalla. Samoin laulaessa hengitystä "käytetään" alhaalta. Hartiat ovat vakaat ja kyljet ulkona. Vakaat hartiat vakavoittavat ylempiä lauluntuotto-mekanismeja, jolloin laulajalla on äänenlaadun hallitsemiselle vakaampi pohja. Voimakkaat selkä-, kylki- ja vatsalihakset "palkeiden kahvoissa" säätävät ilman ulosvirtausta. Näin tuotetaan laadukas ja hallittu ilmavirta äänihuulten ohi. Tämän ilmavirran hallitseminen on keskeinen tekijä lauluäänen hallinnassa. Sinänsä olennaista on saada ilmaa hallitusti äänihuulten ohi. Tapoja, joilla tämä saadaan aikaiseksi, on toki useita.  sisäänhengitys vatsa pudottamalla
hengitys laulaessaanimaatio 4. Minulle on aiheellisesti huomautettu animaatiossa näkyvästä liioitellusta vatsan pullahtamisesta. Animaation sisäänhengitys muistuttaa liikaa levätessä hengittämistä. Aiheen parempi esittely onkin nyt työjonon kärjessä. Siihen saakka huomatkaa: laulaessa vatsa ei saa holtittomasti velloa, pullahtaa edes sisäänhengitysvaiheessa! Laulajamme keuhkojen ympärillä kaikki on kontrolloitua ja valppaana antamaan panoksensa laulun tuottamiseen. Toisaalta kaikki tehdään niin luonnollisesti ja rennosti, ettei yhtään kaloria tai ajatusta hukata turhaan työhön. Vatsa todellakin kuin putoaa sisäänhengityksen tieltä. Ei mikään helppo suoritus! Opiskelun alkuvaiheessa laulajalta loppuu ilma, tulee hengitettyä liikaa ilmaa, vatsan pudottaminen ei onnistu, selkä-, kylki- ja vatsalihakset väsyvät, äänihuulet eivät ole valmiina sivussa tai yhdessä päästämään sisään tai kohtaamaan ulos kulkevaa ilmaa ja asenne väsyy: "eikö tässä ollenkaan päästä laulamaan?" Oheinen animaatio 4. on kuvaus edellä selitetystä hengitystavasta. Laulajan selkäranka pakottaa pallean alapuolisen joustavuuden suuntautumaan enemmän eteen ja sivulle kuin taakse. Tämä ei silti vähennä selkälihasten merkitystä. Laulutekniikan tältä osin laulajan asennon tulisi olla sellainen, että pallean alapuolella on tilaa joustolle, ja selän ja vatsan lihasten on hyvä toimia. Animaatiossa 4. uloshengityksen aikana näkyvä nuoli alaviistoon (kuvassa oikealle) kuvaa suuntaa, jonne laulaja voi mielikuvaharjoittelussa työntää alavatsaansa säädelläkseen ulos pyrkivän ilman määrää äänihuulille sopivaksi. Animaatiossa uloshengitysvaiheessa kaulassa näkyvä punainen elin on äänihuulet. Laulajan (ylä-)päästä täytyy selittää sen verran, että päässä on suu- ja nenäontelo, joiden kautta ilmaa ja ääntä kulkee. Näillä on laulajan äänenvärin muodostamisessa keskeinen asema. Kammioiden muotoihin voi ja lauluääntä muodostaessa myös tulee vaikuttaa. Esimerkiksi posket, huulet, leuka ja kieli vaikuttavat suun tilan muotoon. Ihmisellä on myös lihaksia, joilla hän voi säädellä nenäontelon vaikutusta ääneen. Edellä kuvailtujen, äänihuulista ylös, laulajan päässä olevien onteloiden lisäksi on ääneen vaikuttavia onteloita myös äänihuulista alaspäin. Laulajan ruumiissa on resonoivia, ääneen vaikuttavia onteloita, joiden vaikutusta laulaja voi tietoisesti jossain määrin säädellä. äänihuulten liikkeet animaatio
2. Nuoli kuvaa ilmavirran suuntaa kurkussa. Nuoli ylös = ilma virtaa ulos ja äänihuulet tuottavat ääntä.Lauluääntä syntyy, kun laulaja saattaa äänihuulet kevyesti yhteen ja samalla säätää ilmaa virtaamaan keuhkoista äänihuulten ohi. Uloshengittäessä tyhjentyneet keuhkot täyttyvät ilman ääntä, kun laulaja siirtää äänihuulet sivuun, pois ilmavirran tieltä. (Äänettömän sisäänhengitysvaiheen tiedostettuasi kuuntelet viestintävälineissä puhuvia ihmisiä uudella korvalla.)
ilman liikkeet hengitettäessäYllä olevassa animaatiossa näkyy pieni pysähtyminen, kun keuhkot ovat täyttyneet. Sisäänhengityksen jälkeen keuhkoissa oleva ilmapatsas tietenkin hetkeksi pysähtyy vaihtaessaan suuntaa uloshengitykseksi. Tämän pienen pysähdyksen hallinta on laulajan hyvä oppia. Uloshengitysvaiheen alun tiedostaminen ja hallinta auttaa laulun rytmin hallinnassa olipa tavoitteena jazzlaulajan groovy tai liedlaulajan tulkinta. Tekniikan osaavalla tämä keuhkoissa olevan ilmapatsaan pysähtyminen on salamannopea ja huomaamaton. Tarkennus 1. Koen vaikeaksi tässä verkkosivulla ottaa kantaa siihen, miten kunkin yksilöllisen laulajan tulee tämä hengityksen osa ratkaista. Tarkennus 2. Vaikka edellä kirjoitin ilmapatsaasta, ei laulajan pidä ajatella kovin kovalla paineella kokoon puristettua ilmapatsasta. Äänihuulet houkutellaan työhön sangen vähällä paineella. Vastaava pysähtyminen kuin sisäänhengityksen vaihtuessa uloshengitykseksi on myös uloshengityksen vaihtuessa sisäänhengitykseksi. Laulajan on hyvä hallita myös uloshengityksen vaihtuminen sisäänhengitykseksi. Ilman loppuessa keuhkoista ääni saattaa alkaa väristä tai ääni muuttaa väriään. Joskus kuulee, miten laulaja pudottaa ylävartalon painon "keuhkojen päälle". Näin hän pyrkii saamaan keuhkoista viimeisenkin ilmamolekyylin ääntä tuottamaan. Tästä viimeisen molekyylin ulos puhaltamisesta syntyvä ääni on joissain laulutyyleissä tehokeino. Toisissa laulutyyleissä tätä sävelen lopussa kuuluvaa äänensävyn muutosta tulee välttää. Usein kuulee, miten siinä vaiheessa, kun kuoronjohtaja nostaa kätensä lyödäkseen teoksen alkulyönnin, kuoro vetää henkeä. Parempi olisi, jos laulajilla tässä vaiheessa olisi hengityksen hiljainen "taukovaihe", keuhkoissa ilmaa valmiina laulamaan.
ilman paine äänihuulillaanimaatio 2.b Punaiset soikiot kuvaavat äänihuulia. Äänihuulien välissä kulkee ilmaa, joka tuottaa ääniaallon eli rytmikästä ilmanpaineen vaihtelua, jonka kuulemme äänenä. Nuolet kuvaavat ilman painetta ja voimaa, jolla äänihuulia painetaan toisiaan vasten. Paksummat nuolet kuvaavat suurempaa voimaa, jolloin kuultava äänikin on erilainen. Esitys on äärimmäisen hidastettu. Luonnossa tämä tapahtuisi esimerkiksi 50-2000 kertaa sekunnissa. Esityksen mittasuhteilla ja yksinkertaisteluilla muodoilla ei ole juuri mitään tekemistä äänihuulien oikean anatomian kanssa. Ääniaalto ei myöskään etene neliönä. Tarkoitus on vain antaa mielikuva siitä, minkä yleensä saatamme kuulla ja mikä tavallisesti on kokeiltavissa. Keuhkoista äänihuulille tulevan ilman paineen on oltava sopivan voimakas, jotta äänihuulilla syntyy ääntä. Erilainen ilman paine keuhkoista tuottaa äänihuulilla erilaista liikettä, joka kuuluu eroina äänen laadussa. Laulaja voi käyttää äänihuuliaan voimakkaammin, joka myös vaikuttaa ääneen. Äänihuulia on kuitenkin vaikea tietoisesti hallita. Keuhkoista tulevan ilman määrää ja painetta on helpompi hallita.
harjoitteleminenLaulamista harjoitellessa on hyvä kiinnittää huomiota tekemisen ja levon oikeaan suhteeseen. Kun laulat, käytät lihaksia, jotka tästä käytöstä rasittuvat. Kuten juostessasi jalat väsyvät, niin väsyvät laulamiseen liittyvät lihaksetkin. Levon aikana lihakset palautuvat ennalleen ja jopa vahvistuvat siitä, mitä ne olivat ennen lihasten käyttämistä. Tässä laulamisen harjoittelu perustuu samaan kuin mikä tahansa lihaksia vaativan urheilun harjoitteleminen. |
|
|
Hyvä laulutekniikkasivulla kävijä! Haluaisin kommenttisi. Ehkä sinulla on idea tämän sivun kehittämiseksi? Tai olen kuvannut jotain väärin tai huonosti? Puuttuuko jotain olennaista tai kiinnostavaa? |
