Nämä kuvat syntyivät Norjassa heinäkuussa 2015 saatuani jonkinlaisen herätyksen ympäristön tilaan ja siihen ristiriitaan mikä rakennelmilla on kauniiseen luontoon. Silti nuo rakennelmat on myyty päättäjille jollain ylisanoilla, ei kai niitä muuten tahallaan olisi tuollaisiksi rakennutettu / rakennettu?

Että nämä ovat Norjasta ei todista ettei vastaavien kuvien ottaminen olisi onnistunut Suomessa.

Taiteilijat ja visionäärit joutuvat marginaaliin, kun näitä kauheuksia tekevät ammattilaiset tekevät tekeleillään tiliä ja nauravat matkalla pankkiin.

Matkakumppani ihmetteli: mitä sä kuvaat, et kai sä näitä, nämähän ovat kauheita, katso tuotakin, ota kuva.

Pohjoismainen luontokokemus luo ihmisen sieluun vahvan esteettisyyden tajun, jota vielä koulutus jalostaa. Näin syntyy ympäristö, jossa ihmisen xxxx ja joka tukee xxxx.

 

Luontosuhteemme on terveempi kuin muilla kansoilla, jotka jopa pelkäävät luontoa, joka meille on turvallinen ystävä, ja toivotetaan tervetulleeksi vuoropuheluun myös rakennetun ympäristömme kanssa.

 

Luonnollinen harmoniantajumme antaa sisäsyntyisen kyvyn sijoittaa rakennukset oikeille paikoilleen. Tätä säädellään kunnallisella kaavoituksella, mikä varmistaa, että rakentaminen tapahtuu parhaiten iso kuva huomioon ottaen. Pohjoismaita ei vielä ole ylikansoitettu, mikä mahdollistaa väljästi rakentamisen muodostaen paikkoja, joissa on helppo hengittää, kohdata ja antaa ajatuksen virrata ajallaan.

 

Ikkunoista heijastuvan valon leikkiä värikkäillä seinäpinnoilla on hauska seurata kuin kuvaa kaleidoskoopissa.

Pohjolan asukkeja viehättävät pienet käytännölliset yksityiskohdat, kuten sisäänkäynnin luona tarjotut pysäköintipaikat ja ostoskärryt. Kivetyksen ja seinäkatteen valinnoilla luodaan elävyyttä ja saadaan yksinkertainenkin seinä kohotettua silmää miellyttämään.

 

piru piilee yksityiskohdissa

 

Kun rakennuksen julkisivun puolelta siirrytään korttelin sisäpihalle, rakennuksen käyttäjän mahdollisuudet tilan personointiin kasvavat.

PS Huomaatko esteettömyysluiskan ja pyörätuolin!

 

Ajan myötä tapahtuva arkkitehtuurin muutos näkyy kaupunkikuvassa kerroksellisena dialogina uuden ja vanhemman rakentamisen välillä. Tässä uusia arvoja todistava rakennus leikkisästi lainaa vanhemmalta tornin, kuten esimerkiksi Finlandiatalo lainaa Kansallismuseon tornin.

 

Pihan kaksitasoisuus luo autoilijoille tilaa pysäköidä. Rakennuksen väri-iloittelu ja rakentamisen monikerroksellisuus lisäävät pihanpuolen kiinnostavuutta; rakennuksen käyttäjien vaatimuksiin on vastattu lisärakentamisella. Pientä viherrystä huomattavissa tälläkin pihalla. Ajallinen kerroksellisuus näkyy myös pihan kannen pinnoitteessa.

 

Taiteilija on veistänyt linnut kuin osia lisäten kootuiksi, monien osien summiksi, kuten rakennusmiljöö ympärillä. Jalustan pyöreä teema kertautuu takana olevassa puistossa, jossa kaupunkilaiset viettävät aikaa piiriin asetetuilla penkeillä.

 


Taiteen ei tarvitsekaan antaa valmiita vastauksia. Tämä teos onnistui säilyttämään salaperäisyytensä yrityksistäni huolimatta. Viittaus yöttömän yön auringon rataan on ilmeinen. Kehien taivaanmekaniikan monimutkainen yhtälö äärimmäisen vahvalla jalustalla... viittaus uskoon, materiaan? Mihin sydämesi kiinnität? Hiljainen huuto miljöössä?

 

Käyttäjien tarve lisärakentamiseen kertoo toimeliaisuudesta ja kasvusta. Ei ole yritys eikä mikään, jos ei ole edes pientä lisärakennusta.

 

Kuja on käynti tilasta toiseen, portaat tasolta toiselle. Noustessaan tai laskeutuessaan ihminen valmistautuu uuteen tilaan kujan päässä toisella tasolla. Portaissa kaksi välitasannetta, esineistöä, pyörällisiä vaunuja, puupylväinen pieni talo, kasveja, peilikiiltävä laatoitus, hieroglyfejä. Vuoden 6000 arkeologi sanoo: kyseessä on jonkinlainen rituaalitila noin vuodelta 2000.

 

Pienemmän  taajaman kauppakatu. Valaisimien yhteinen linja sitoo rakennukset yhteiseen linjaan.

Vaikutti siltä, että mopopojat ja -aikuiset ovat huomanneet kadun ääntä heijastavat seinät. Tästä ajaessa saa menoon lisää tavoiteltua äänenvoimakkuutta.

Taajaman paras ja suurin hotelli näkyy kuvassa keskellä. Hotellin asukkaille tarjoutuu mahdollisuus nauttia äänestä ja pyörien hienoista kiihdytyksistä, pikku kisailusta ja taidokkaasta veikeästi keulien eli etupyörä ilmassa ajamisesta.

Vaatiiko ympäristön ja ehkä elämäntavan tylsyys hakemaan kiihdyttävää riskin ottamista? Aika pelottavaa, kun pienen ihmisen kohtaaminen itsessään johtaa välinpitämättömyyteen ja agressiivisuuteen muita ja ympäristöä kohtaan.

 

Toimitalo ja vanhempi rakennus. Taustalla silliöljytehdas.

Uusi toimitalo on rakennettu elementeistä, mikä näkyy esimerkiksi tiiliseinän luonnottomina värivirheinä ja ehkä kertoo jonkinlaisista ongelmista veden kanssa. Rakennuksen pääoven vieressä on isoja roska-astioita ja kuorma- lava. Kuormalava näyttäisi muutenkin olevan pihojen ja talojen edustojen yleisin koriste - ehkä niiden kierrätys ei toimi. Panen merkille vanhemman rakennuksen tyhjät liikehuoneistot.

Otin kuvaan mukaan myös pari polkupyörää edustamaan ekologista liikkumismuotoa, ettei anna niin täysin umpiankeaa kuvaa erään maailman rikkaimmista maista asujamistosta.

 

Muinaiseen aikaan ei ollut televisioita ja moottorivehkeitä, tietokoneita tms. Silti oli silmää,varaa tai aikaa rakentaa kauniimmin. Leipä saatiin just miten suuhun ja katto pään päälle. Silti rakennettiin kauniita ja varmaan myös toimivia taloja. Tulee vähän romantisoitua, kun katson tuota vanhaa tullitaloa. Ei se siis silloin ollut rahasta kiinni. Mistä se nyt on, kun hyvinvointi on paljon korkeammalla tasolla? Tjaa... hyvinvointi?

 

Baari, tarkoitettu viihtymiseen ja hauskan pitoon. Ovella jonkinlainen jonotuskarsina. Baari tosin taitaa olla konkurssissa. Toivottavasti ei pahasti sattunut yrittäjään.

Mikä vaikutus mahtaa rakennetulla ympäristöllä olla siihen, millaisia tapoja saada iloa ihmisillä on?

Huomaa oikealla oven sisäpuolella erityisen suuret lavat koristamassa sisääntuloa pääovesta!

 


Nuorison jytämesta. Tehot riittänevät enempäänkin iloon.

 

Tätä semi-mystistä new age / peikkopiiri-asetelmaa voisi pitää ympäristöä parantamaan pyrkivänä tekona. On myös parempi olla väheksymättä asetelman kykyä pysäyttää ympyrän läpi pyrkivä ajoneuvo.

Ken juhannusyönä kiertää tuon ympyrän kuudesti minuutissa, ei ehkä taianomaisesti näe tulevaa vaimoaan vaan joutuu pysäyttämään päästääkseen oksentava tyttöystävä ulos, joka neiti samalla päättää, ettei koskaan tule vaimoksi kuljettajalle.

 


Loppuun vielä kuva, joka ainakin minulle kertoo, että on sittenkin vielä toivoa.

"Maaliin me uskomme"

Huomatkaa kuormalava.